Ei haittaa vaikka sataa
Meillä ei ole mitään joka vuosi toistuvia juhannusperinteitä. Viime kesänä juhannus meni työntäyteisissä merkeissä majan sisääntulopolkua rakentaen. Tarkoitus oli mennä siirtolapuutarhan juhannusjuhlille, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, hikisiä ja likaisia urakan jälkeen, että emme jaksaneet ja kehdanneet lähteä ihmisten ilmoille.
Tämä juhannus aloitettiin juhlallisesti kaatopaikkakäynnillä. Kurpitsapostauksessa vilauttamani rytöläjä siistiytyi melkoisesti kun veimme säkkitolkulla viimevuotista kasvijätettä Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.
Järkevintä olisi tietysti kompostoida kaikki kasvijäte omalla palstalla. Palstanraivauksesta on syntynyt niin paljon kasvijätettä, että osa kompostoituvasta materiaalista oli pakko viedä palstalta pois, jotta saan tilanteen jotenkin haltuun. Maanparannusainetta palstalle riittää kyllä ensi vuodeksikin, sillä minulle jäi vielä kolme täysinäistä kompostia.
Oikeastaan meillä on aina ollut joku projekti työn alla juhannuksena. Ehkä se on meidän juhannusperinteemme 😀
Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille!
PS. Sanakirjan mukaan viita tarkoittaa nuorta tiheää lehtimetsikköä, tiheikköä, vesakkoa, risukkoa, pajukkoa, koivikkoa tms.
